Maijalle ja Villelle oli tulossa pääsiäisenä vieraita, Villen serkku vaimoineen kaukaisesta Helsingistä. Vierailulla oli pitkät perinteet, se tapahtui aina pääsiäisenä ja perinne oli sekin, että silloin tarjottiin aina kalakukkoa. Viikkoa aikaisemmin Ville oli saanut pilkillä mahtavan ahvensaaliin, tarpeita oli jopa useampaan kalakukkoon. Maija esitti kalojen pakastamista, tiedä vaikkei uusia saisikaan ja mikä olisi jäätilanne. Esitys ei sopinut Villelle, tuoreista ahvenista kukko pitää tehdä, ahvenia tulisi varmasti.
Pääsiäisviikon torstaina olisi kukon leipomispäivä. Keskiviikkona Ville matkasi tutulle lammelle, hakemaan tuoreita kukkoahvenia, siellä olisi varmat ottipaikat. Mukaan reppuun laitettiin hiukan evästä ja repuntaskuun kirkas juomapullo. Vaimolle oli pitänyt selittää juoman tarpeellisuutta, -Sitä lorautetaan hiukan avantoon, jotta se pysyy sulana eikä jäähileet häiritse onkimista. Täydestä meni, sillä mistäpäs Maija asian oikeaa laitaa tietäisi, kun ei ollut koskaan talvipilkillä käynyt.
Rannan tuntumassa jää tuntui jo heikolta, mutta taitavasti kalamies keinotteli itsensä vahvemmalle kannelle. Kaira puri ahnaasti avannon jo haurastuvaan jäähän saaren kupeen tutulla onkipaikalla. Ville asettautui istumaan reppujakkaralla, asetteli kala-astian vierelleen valmiiksi ja laski pilkin järveen. Otti nopeasti pari kulausta ”avantojuomasta” ja jäi nykyä odottamaan. Kohta alkaisi ahventa nousta solkenaan, näin hän uskoi.
Mutta eipä tullut ahventa. Ei edes nykäisyä, ei mitään elonmerkkiä kaloista. Ville kairasi uuden reiän, toisen ja kolmannenkin, mutta tarjottu täky ei ahvenille maistunut. Uuden pilkin vaihtaminenkaan ei tuonut toivottua tulosta. Päivä kallistui jo iltaa kohti ja lammen kaikki ennen niin varmat saamapaikat oli käyty läpi, ainuttakaan kalaa ei vaan noussut jäälle.
Lohikukko. Nytpä tehtäisiinkin lohikukko. Ville muisti kirkonkylän marketin mainoksen pitäjälehdestä. Kirjolohi oli kaupassa erikoistarjouksessa. Mies vilkaisi juomapulloaan, se oli jo lopuillaan. Auton rattiin ei ollut asiaa. Läheisellä loma-asunnolla näkyi liikettä, Kalle oli tullut mökilleen, häneltä saisi kyydin kirkonkylälle. Miehet saapuivat maalaispitäjän taajamaan. Ville pyysi Kallea odottamaan: -Jospa hörppäisen oluen huoltoaseman baarissa.
Janonsa sammuttanut mies käveli markettiin ja suunnisti kalatiskille. Oluen juonnin viivästys aiheutti lohen tavoittelijalla pahan takaiskun. Aivan Villen edestä ostoskärrit jo tavaraa täyteen kerännyt tyylikkäästi pukeutunut rouva nosti kaksi viimeistä lohta tavarakeon päälle. Lohet olivat nyt lopussa, se siitä lohikukosta.
Kotiinpaluumatkalla Ville harmitteli kuljettajalle huonoa tuuria, ei tullut ahvenia ja nyt viimeinen lohikin vietiin nenän edestä. Kuultuaan ahvenista, Kalle valpastui: -Vai että ahvenia. Etpäs aikaisemmin sanonut, minulla on niitä mökkirannassa katiska pullollaan.
Ilta oli jo pitkällä kun väsynyt pilkkimies laahusti kotiin, tuuppasi ahvenia täynnä olevan ämpärin ja tyhjän ”avantojuomapullon” huolestuneena odottaneen Maijan eteen, todeten: -Ei ollut ahven oikein syönnillään, mutta saahan näitä kun vain joutaa olemaan ja avannot pysyvät sulana.